?

Log in

Nordic openingin ihqutus vol. jotakin

Nov. 25th, 2009 | 05:17 pm
mood: happyhappy

Ehkä munkin täytyy taas välistä koittaa kirjoittaa. Jotenkin vaan on jäänyt.

Rukalle Nordic openingiin siis startti perjantaina, saas nähdä mitä siitä tulee. Odotustaso on kyllä korkealla ja tehtiin kaverin kanssa päätös, että paikalta ei irrota ennenkö on nimmareita ja kuvia saldon, yhteiskuvat ois sitten huikeaa bonusta! Nuha näyttää pikkasen taas iskevän päälle, mutta jospa se pysyisi vaan nuhana. Alkuviikosta oli kurkku kipeenä, mutta meni onneks parissa päivässä ohi.

Perjantaina ois siis luvassa mäen joukkukilpailu, lauanantaina yhistetty(anssi<3),hiihto(northug<3) ja illalla mäen yksilökilpailu(itävaltalaiset<3). Eli ulkoilua on luvassa ihan kitetttävästi, veikkaan että lauantaina tulee seistua montussa sellaset 10h. Fiiliskin alkaa olla huipussaa, viikko sitten saatin sellasta ikävää tietoo, että koivurantaan ois iskeny sika ja se saattas olla pois Rukalta. Nyt se on kai ihan terve ja toivossa on,että se kilpailee.

Ensi viikko sit huolestuttaa vastapainoksi tolle. Kauhee koe rumba,5 koetta joista kaks tiistaina, TT:n koe+saksan koe ja tanssia liikassa. Suoraan sanottuna ei hirveästi huvittaisi pitää kädestä niitä rinnakkaisluokan ällötyksiä, omat vielä jotenkin menettelee. Varsinkin kun siellä on se yks ihana...

Link | Leave a comment {2} | Share

(no subject)

Oct. 20th, 2009 | 07:41 pm

Kertokaa mulle miten saan 2-3 vuodessa 6000e kokoon. Se, joka sen keksii ansaitsee kyllä vähintään Oscarin.

Link | Leave a comment {1} | Share

Every world is my world

Oct. 15th, 2009 | 11:19 pm

En ole tännekään kirjoitellut pitkään aikaan, toisaalta on ollut niin kiirettä ja toisaalta mitään ei ole tapahtunut. Elämä rullaa eteenpäin omalla painollaan,nyt oli onneksi syysloma että sai edes hetken hengähtää.

Vaihtari asia on vaiheessa, iskä ei sano juuta eikä jaata ja äiti alkaa ehkä pikku hiljaa pehmetä. Toisaalta tämä suostuttelu on tarjonnut oivan itsetutkiskelun paikan; onko se todella sitä mitä haluan? Tietenkin pärjääminen pelottaa vähän, jokainen varmaan on pelännyt ja se on ihan tervettä. Mitä entisten vaihtareiden kokemuksia olen lukenut niin helpointa on kun et odota mitään. Tai mielummin jopa ajattelet asiat pessimisesti. Kielenkin uskon oppivani suht äkkiä, kaikkihan on omasta halusta kiinni. Raha on tietenkin yksi ruutimmista kynnyskysymyksistä; sitä kun ei todellakaan kasva puusta. Olen kuitenkin ilmoittanut olevani valmis luopumaan paljosta ja toivon,että sukulaiset voisivat hiukan avittaa(setä!<3). Ja ainahan sitä stipendejä voi toivoa. Fiilis on kuitenkin se,että menossa oltaisiin kyllä todellakin.

Rukaan on enää 43 päivää(!). Alkaa pikkuhiljaa fiilinki nousta ja odotus kasvaa. Jotenkin se vaan on niin uskomatonta, että oikeesti pääsen sinne. Asiasta viidenteen,ostin tänään Janne Ahosen kirjan ja tähän asti olen kyllä todellakin pitänyt! Sellaista raakaa kerrontaa,ei mitään pään silittämistä ketään,edes itse Ahosta kohtaan. Huvittaa vaan,että Toni Niemistä on joka käänteessä käytetty varoittavana esimerkkinä Jannelle, mutta kaipa se on ihan syystäkin! Mutta,jos joku keksii mulle haasteen liittyen hyppelihtijöihin niin tänne vaan. En keksi itse mitään idea, mutta pakko sanoo,et Schlieri/Hilde ja Schlieri/Jacobsen on kyllä todettu ihan toimivaks yhdistelmäksi.

Eilen kävin kampaajalla ja todella tyytyväinen olen,juuri sellaiset mitä halusin. Katotaan vaan kuin kauan väri pysyy hyvänä... Ja sain viimeinkin värjätä+nypityttää kulmat, vähän se sattu mutta nätit tuli, hih! :D

Link | Leave a comment | Share

(no subject)

Sep. 28th, 2009 | 08:26 pm


Miksi just mä olen saanut kaikista ahdasmielisimmän äidin? Jotenkin tuntuu, että vaikka olen kuinka koittanut kertoa sille vaihtovuoden hyvistä puolista se tarraa kiinni kaikista negatiivisimpiin. Se ei voi ymmärtää, että kahdessa vuodessa(joka mun lähtöön siis olisi) ihminen kerkeää muuttua ja kasvaa aika lailla. Se sanoo, että olen liian herkkä, että mitä jos en pärjää siellä. En mä voi koko elämääni elää niin, etten ota riskejä minkään suhteen, että elän kiltistä kotona neljän seinän sisällä ja neulon sukkia. Ei.

Se vuosi kasvattaisi mua varmasti, enkä mä todellakaan ole niin herkkä kuin kaikki täällä tuntuu kuvittelevan. Ne on ne tietyt kolme ihmistä, jotka saavat mun olon tuntumaan paskalta ja epävarmalta, riittämättömältä. Muttein suhteen mulle on ihan se ja sama mitä ne musta ajattelee.

Mä en tosiaankaan kuvittele,että se vuosi tulee olemaan helppo, koska sitä se ei ole. Mä olisin ihmisten seurassa, joiden puheesta en ymmärtäisi aluksi mitään, tuntisin oloni ulkopuoliseksi. Potisin koti-ikävää. Mutta ajan myötä ne asiat toivottavasti helpottuisivat, oppisin kielen paremmin ja saisin ystäviä. Oli vuosi minkälainen tahansa, se kasvataa varmasti ja antaa eväitä tulevaisuutta ajatellen.

Kyllä, raha on yksi ongelma. Mutta ei este. Meillä kyllä on varaa, mutta se tarkoittaisi tulevaisuudessa luopumista joistain asioista, kuten ajokortista. Sinänsä se ei mua hirveästi harmita, koska en tykkää ajaa millään ajoneuvolla ja todennäköisesti muutan opiskelemaan suurempaan kaupunkiin. Sen kerkeää hankkia sitten myöhemmin, kun on rahaa ja tarvetta.

Mä olen ajatlut kaikkea enemmän kuin se aavistaakaan. Miettinyt onko musta siihen,sopeutumaan ensin sinne ja takaisin tänne. Yhä niiden kaikkien kauhukuvien jälkeen mä haluan tehdä sen ja uskon myös pystyväni siihen.

Tags:

Link | Leave a comment {3} | Share

Tahdon tässä elämässä enemmän kuin elää

Sep. 25th, 2009 | 11:54 pm
music: Haloo helsinki- Vieri vesi vieri

Cheekin keikalla oli oikeasti kivaa, vaikka en liiemmin koko tyypistä välitäkään. Porukka oli tosi hyvin mukana, ja se alkoi jopa muistuttaa oikeaa keikkaa. Pakko myöntää,että itsekin hoilotin Liekeissä-biisin kertsiä oikein fiiliksissä mukana. Kiva ilta muutenkin, saatiin viimeinkin myytyä entinen talo pois, voitte vaan uskoa miten paljon se on helpottanut mm. vanhempien olemista. Jokseenkin haikea olo oli,kun kävin siellä viimeistä kertaa. Vietin 13-vuotta sinä talossa,jokainen nurkka ja paikka on täynnä muistoja. Kaikki ihanat lapsuudentapahtumat, kuinka rakennettiin veljen kanssa maja metsään, haduttiin serkun kanssa toisiame lumihankeen, kuinka tuossa kohtaa joulukuusi oli joka kerta.. Kaipa tämäkin on jonkintason luopumista, pitää osata päästä irti asioista ja uskaltaa kiintyä uusiin.

Mä olen taas alkanut ajatella vaihtarivuotta realistisena vaihtoehtona. Jotenkin tuntuu,että se olisi sitä mitä tarvitsen. Saisin aloittaa alusta täysin vieraiden ihmisten seurassa, olla alusta asti sellainen kuin olen. Oppisin itsenäisyyttä ja kielitaitokin kehittyisi huimasti.Tulevaisuuden kannalta se olisi tärkeää,tavoite kun on päästä muuttamaan ulkomaille. Todellisuus vaan taitaa taas jälleen kerran kumota unelmat; en tiedä,sallisiko talaudellinen tilanteemme sitä, tai edes päästäisivätkö vanhempani minua. Jos lähtisin,niin se olisi vuosi heti ysin jälkeen. Itävalta tuntuu tälä hetkell vahvimmalta vaihto-ehdolta, suht halpa, tykkään maasta ja saksakin kehittyisi. Tosaalta vähän harmittaisi heittää vuosi 'hukkaan' mutta toisaalta mulla on koko elämäni aikaa opiskella. Tätä tilaisuutta ei tule enää koskaan tässä muodossa.

Huomenna Kuopioon,vietetään historian pienin miitti, mutta mikäs sinä. Pääasia on se,että miitataan<3 Innolla odotan tyypien tapamista, juna starttaa klo. 09.50, eli varmaan kannattaisi harkita nukkumaan suuntaamista jos meinaan olla edes jokseenkin edustava huomenna. Jos joku nyt tajusi pääsevänsä Kuopio-mittiin, niin kipin kapin finin topsuun tai ilmestykää suoraan Kuopion rautatieasemalle klo.11.15!

Link | Leave a comment | Share

In a moment, everything can change,

Sep. 22nd, 2009 | 03:37 pm
music: Hilary Duff-Fly

Jeij, äiti oli tänään varannu hotellihuoneen Kuusamosta<333 Ja iskäkin oli jo innoissaan ja tajus, että sprintithän näkee hyvin kun ne hiihdetään käytännössä siinä stadionilla. Ja äitikin tuli ilokseks kun se tajus, miten onnellinen mä olin koko asiasta :D

Muutenkin hyvä päivä, saksasta eka sanakoe ja ehkä jopa selvisin siitä kunnialla läpi. Mutta joku hemmetin mulkku on menny sulkemaan Lirama.netin ;< Liittypä taas tosi paljon tohon saksaan, mutta pointti tuli varmaan selväksi.

Link | Leave a comment | Share

Nordic openingin ihqutus part 1.

Sep. 20th, 2009 | 11:19 pm

Mä rakastan äitiä kyllä vielä enemmän kuin normaalisti jos se toteuttaa mun pyynnön<3 Ehotin sille, että miten ois jos lähettäs Rukalle Nordic openingiin 27.-29.11 ja se oli ihan kiinnostunut asiasta, tänään selattiin jo mökkejä ja lippujen hintoja. Tehtiin muuten sekin huomio, että minä pääsisin vielä ilmaiseksi vanhempien seurassa. Enää on iskä käännytettävänä, se kun on henkeen ja vereen sitä mieltä, että talviurheilua on parempi katsoa lämpimältä koti-sohvalta. Ja pyh sanon minä!
Olen ihan äärettömän innoissani asiasta, niin oudolta kuin se jonkin mielestä voi kuulostaakin haluta lähteä paleltumaan lumihankeen(jota toivottavasti on) marrakussa katsomaan kuinka jotkut tyypit tulee alas hyppyriä tai hiihtä ladulla. Mulle se vaan on äärettömän tärkeää, varsinkin sen takia, että pääsisin ekaa kertaa elämässini katsomaan yhdistettyä ja Anssia(<3). Ja Ahonenkinkin tekee come backin siellä! Hyppelyä olin katsomassa jo viime keväänä Puijolla ja sain hyviä kuvia Ammanista ja Schilieristä. Muutenkin oli hyvä fiilis ja voin vain kuvitella mitä se on Rukalla, kun se kuitenkin on MC-cupin avaus ja Anssi on oman kylän poikia. Hiih, olen vaan edelleenkin niin innoissani :D Kunpa se iskä vaan suostus...

Tässä huumani innoittamana voisin alkaa vaikka kirjoittaa taas vaihteeksi mäkihyppy-ficciä kun ei tarvitse huolehtia huomisesta kouluun lähdöstäkään. Taksvärkki-päivät on parasta aikaa nukkua pitkään aamulla ja datata koko päivä<3

Link | Leave a comment {2} | Share

All that I am, all that I ever was

Sep. 17th, 2009 | 05:04 pm

Mulla on melkein epänormaalin iloinen ja onnelinnen olo, jos vanhoihin tapahtumiin on luottamista,niin se kyllä poksahtaa kohta kasaan kuin ilmapallo. Mutta sitä on turha murehti vielä nyt.

Pakko kohtasin tänään entiset luokkakaverini, kiitos vierailun maatalousoppilaitokselle(Oikeesti, ne yrittää tehdä meistä joko maanviljelijöitä tai tyrkyttää vaihtoehtoisesti tekniikkateollisuuteen!). Vältin katsomasta heitä ja he minua, kuin ei olisi koskaan tunnettukaan. Se ei herättäny minussa edes pientä kaipausta, olin vain entistä iloisempi siitä, että pääsin näistä ihmisistä eroon. En väitä, että kaikki hetket olisivat olleet huonoja, mutta viimeiseen vuoden sisään niitä mahtui enemmän kuin hyviä.

Mä en pysty kirjoittamaan. En kykene. Blokkaa ja pahasti. Koitin kirjoittaa NlyG:tä, ei onnistu. Koitin kirjoittaa siirappia, ei onnistu. Luin taas vaihteeksi Jalostamon ja innostuin Kustista ja Mikaelista(<3). Koitin kirjoittaa heistä, ei meinaa sekään onnistua. Mutta mä helvetti vieköön väännän sen vaikka pakolla. Pakko vielä kehua koko kirjaa, rakastan sitä, rakastan hahmoja. Rakastan Seitan ja Niinan kirjoitustapaa. Tekstiä on kiva lukea, mutta samalla se pakottaa ajattelemaan. Ja plussaa vielä Kustista ja Mikaelista. Ja loppuratkaisusta, niin tyly ja surullinen kuin se onkin. Olin melkoinen vesiputous lukiessani sen ensimmäisen kerran, ja väkisinkin rupee edelleenkin sitä lukiessa itkettämään. Kioto on kanssa aika kiva ja mielenkiintoinen hahmo. Jos et ole kirjaa sattunut lukemaan, suosittelen lämpimästi. Todennäköisesti et tule pettymään.

Riparijakojen pitäisi tulla kai tällä viikolla. Kauhun sekaisella innolla odotan tietoa siitä,ketä ovat kanssani samassa ryhmässä. Ennakkotietojen perusteella ei kovin kaksista porukkaa. Ja kirkossa istuminen masentaa jo valmiiksi. Ja se,että siinä sivussa menetän parin sunnuntain palkan, koska kirkko sattuu just samaan aikaan valmennuksen kanssa.

Link | Leave a comment {1} | Share

Vähän angstimpaa välistä

Sep. 14th, 2009 | 08:26 pm

Vittu. Mulla voi olla joku helvetin märkäpaiserutto=märkärupi= näppyjä,jotka muuttuvat raapiessa nopeasti ruviksi ja joiden ympärille kasvaa märkiviä paiseita. Jee! Tällä hetkellä ollaan kutiamisvaiheessa, veljellä ne jo mätiii... Ja ne siis tarttuu kosketuksella. Ja ne muuten voi tulla minne vaan, vaikka keskelle kasvoja.

Muutenkin tuntuu,ettei tänään onnistunu mikään. Yritin hakea keikka-lippuja, mutta paikka ei tietenkään ollut auki. Eikä ole muuteen huomennakaan. Yritin aloittaa neulomisen, joka johti siihen, että alotin koko työn erittäin monta kertaa alusta. Äikän aineesta tuli erittäin epäonnistunut ja matikan testissä tuli typeriä virheitä. Huomenna on suunnistusta keskellä päivää, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että pyöräilen 3km kouluun, kävelen koulusta 3km suunnistuspaikalle joka on aivan meidän vieressä, ja toistan koko ruljanssin.
Ai niin, meinas vielä unohtua se, että en saanut ostettua sitä hemmetin kausikorttia.

Tunnen itseni lihavaksi, joka taas johtaa siihen, että en halua syödä mitään, mutta syömpä silti. Huoh.. Jospa tämä helpottaisi, kun pääsen taas kunnolla liikkumaan.
Tags:

Link | Leave a comment {1} | Share

Your little piece of heaven turns too dark

Sep. 9th, 2009 | 02:47 pm

Kauhean levon olo. Odotan iltaa ja Elämä  lapselle-konserttia. Miksi? Outoa mmyöntää itsellekin se, mutta haluan nähd Tokio Hotelin, asian jota ajattelin vuoden ajan käytännössä joka päivä. Yksi asia mikä auttoi minua selviytymään siitä syksystä. Ainut asia,jota on kiva muistella. Jännä akatella,että jos kaikki olisi mennyt niin kuin olisi pitänyt, olisin nähnyt pojat livenä. Mutta kaikki ei sitten mennyt niin.. Muistan edelleen sen pettymyksen kun tulin koulusta kotiin ja luin Voicen uutisista keikan peruuntumisesta. Pillitettiin sitten koko ilta kaverin kanssa. Silloin se tuntui suunnilleen maailmanlopulta. Nyt en edes haluaisi välttämättä enää nähdä koko bändiä, ei niissä ole käytännössä jäljellä enää sitä samaa hohtoa mihin vuosia sitten rakastuin.

Ahdistaa, vaikka kaikki on periaattessa loistavasti. Joka kerta kun otan jotain hyvää suuhuni ja syön sen alas voin henkisesti huonosti. Seuraavassa hetkessä löydän itseni peilin edessä nostelemassa paitaa ja tarkastelemaasa kriittisesti vatsaani. Kun huomasin kuinka paljon karkkia äiti oli tuonut Riikasta olo vain paheni. En halua edes ajatella mitä kaikkea epäterveellistä söin viikonloppuna.. Ja silti en saa herkkujen syömistä lopettettua. Mutta on pakko, tänään syön viimeiset karkit ja sitten se on loppu. 
Tämä kaikkihan johtaa juurensa uinnin lopettamisesta, ennen pystyin syömään mitä tahansa ilman, että se näkyi. Kulutin kaiken pois. Nyt tilanne on eri, en harrasta mitään muuta säännöllisesti kuin joogaa, eikä sekään loppujen lopuksi kuluta kovin paljoa. Kaverin kanssa meinattiin ruveta käymään salilla ihan säännöllisesti ja tänään menen jumppaan kun pääse ilmaiseksi.

Viikon iloisin asia on se,että meikäläinen pääsee miittamaan Kuopioon Sinne kaikki! Jännittää vähän,en koskaan ennen ole ollut miitissä tai tavnnut ketään Finiläistä. Mutta ette te minua(toivottovasti) syö :D

Inhoan,inhoan,INHOAN luokkakuvia. Naamani oli varmasti jälleen kerran vääntynyt oikein edustavaan asentoon. Minusta ei saa hyviä valokuvia,ei sitten millään.

Olen alkanut miettiä,että olenko jotankin erikoinen ja outo nuori kun en ole koskaan maistanut alkoholia tai tupakkaa? Jotenkin tuntuu, että kaikki luokaltani vetävät joka viikonloppu pienet puistokännit. Tänäänkin yksi fiksuimmista (ja urheilullisin) poika ilmestyi kouluun ilmiselvässä krapulassa. Ja en ole uskonut hänenkin juovan,vaikka pyöriikin niissä piireissä. Näköjään ei kannata uskoa liiaksi mitään. 

En voi kieltää olevani hiukan kateellinen heille. Mistä? Sitä en tiedä itsekään. Ehkä haluaisin olla välillä se Coolin ja kivoin tyyppi. En se joka on luokassa aina hiljaa ja neutraalina, jota kukaan ei huomioi hyvässä tai huonossa.

Link | Leave a comment | Share